Kurssityön viimeinen palautuspäivä on siis maanantaina 22.9. Työn voi palauttaa paperiversiona tunnilla tai sähköisesti osoitteeseen aino.markow(a)espoo.fi. Valmistauduthan myös esittelemään työtäsi muille kurssilaisille. Annan töistä palautetta kaikille henkilökohtaisesti Wilman kautta. Ilmoitathan erikseen, jos haluat myös työn takaisin.
Huomaathan, että suoritusmerkinnän saaminen edellyttää kurssityön lisäksi mahdollisten muiden esim. poissaoloja korvaavien töiden palauttamista sekä blogitekstien kommentoimista! Tarkoitus on siis kommentoida myös niitä tekstejä, joihin ei liity varsinaista tehtävää.
Aino M.
lauantai 20. syyskuuta 2014
Jäätelön tekeminen kuulosti hauskalta ammatilta
Perjantaina 19.9. kurssillamme vieraili yksi 3 Kaveria -jäätelötehtaan yrittäjistä Heikki Huotari. Hän kertoi hyvin elävästi ja innostavasti jäätelötehtaan lyhyestä mutta menestyksekkäästä historiasta.
Huotari kertoi saaneensa ensimmäisen kosketuksensa yrittäjyyteen ollessaan kesätöissä sahalla, jossa ihaili omistajan yrittäjäasennetta. Itse Huotari on työskennellyt aiemmin sekä palkkatöissä että yrittäjänä mutta kokee yrittäjyyden sopivan itselleen paremmin: toki yrittäjänä joutuu tekemään paljon töitä, mutta myös päätäntävaltaa on enemmän.
Huotari mietti sopivaa liikeideaa kahden ystävänsä kanssa pari vuotta sitten ja jäätelön tekeminen kuulosti kaikista sellaiselta ammatilta, jossa hyviä päiviä olisi luvassa enemmän kuin huonoja. Aiempaa kokemusta jäätelön tekemisestä ei kolmikosta ollut kenelläkään. Heistä kuitenkin tuntui siltä, että markkinoilla voisi olla kysyntää pienelle jäätelönvalmistajalle, koska Suomen markkinoita hallitsee kaksi kansainvälistä jäätelöjättiä. Yrityksen on aina tärkeää erottautua jotenkin markkinoilla jo olevista kilpailijoista ja 3 kaverin ideana oli alusta alkaen tehdä jäätelöä mahdollisimman laadukkaista, perinteisistä ja kotimaisista raaka-aineista.
Huotari keroi monia hauskoja esimerkkejä siitä, kuinka monenlaisiin käytännön töihin aloitteleva yrittäjä voi joutua. Jäätelöpurkkien erottuvaa väriä testattiin ostamalla erilaisia maaleja rautakaupasta ja tarkastelemalla erilaisia vaihtoehtoja kaupan pakastealtaassa. Makuja taas testattiin tuttavan tuttavien avulla yrittäjän olohuoneessa. Kun toiminta vihdoin puolitoista vuotta sitten käynnistyi, oli menestys miltei välitöntä. Ensimmäisessä maistatustilaisuudessa jäätelöä osti joka kahdeksas kaupassa päivän aikana käynyt asiakas ja pian maistatuksia ja haastatteluja haluttiin kaikkialle. Maistatukset ovatkin säilyneet yrityksen tärkeimpänä markkinointikanavana.
Yrittäjyydestä haaveilevalle tai tuoreelle yrittäjälle Huotarilla oli monia käytännön vinkkejä. Hän suositteli, että yrittämään kannattaa lähteä mahdollisimman nuorena, kun intoa vielä riittää. Aina löytyy ihmisiä, joilta voi kysyä apua, jos ei itse vielä osaa tai tiedä jotain. Alkuvaihetta varten on hyvä olla omia säästöjä, koska pankista on vaikea saada lainaa ilman vakuuksia. Myös leasing-ratkaisut auttavat alkuinvestoinneissa. Byrokratiaa yrittäjä joutuu kohtaamaan kohtuullisen paljon ja lupa-asiat rajoittavat monia hyviä ideoita. Esimerkkeinä Huotari kertoi, ettei kiertävän jäätelöautokioskin perustamista ole sallittu ja että makeisveron maksamisesta löytyy lakipykälä jos toinenkin. Yrittämiseen liittyy toki aina riskejä, mutta Huotari kehotti olemaan niiden edessä rohkea, joskaan tyhmänrohkeaksi ei kannata ryhtyä.
Aino M.
Huotari kertoi saaneensa ensimmäisen kosketuksensa yrittäjyyteen ollessaan kesätöissä sahalla, jossa ihaili omistajan yrittäjäasennetta. Itse Huotari on työskennellyt aiemmin sekä palkkatöissä että yrittäjänä mutta kokee yrittäjyyden sopivan itselleen paremmin: toki yrittäjänä joutuu tekemään paljon töitä, mutta myös päätäntävaltaa on enemmän.
Huotari mietti sopivaa liikeideaa kahden ystävänsä kanssa pari vuotta sitten ja jäätelön tekeminen kuulosti kaikista sellaiselta ammatilta, jossa hyviä päiviä olisi luvassa enemmän kuin huonoja. Aiempaa kokemusta jäätelön tekemisestä ei kolmikosta ollut kenelläkään. Heistä kuitenkin tuntui siltä, että markkinoilla voisi olla kysyntää pienelle jäätelönvalmistajalle, koska Suomen markkinoita hallitsee kaksi kansainvälistä jäätelöjättiä. Yrityksen on aina tärkeää erottautua jotenkin markkinoilla jo olevista kilpailijoista ja 3 kaverin ideana oli alusta alkaen tehdä jäätelöä mahdollisimman laadukkaista, perinteisistä ja kotimaisista raaka-aineista.
Huotari keroi monia hauskoja esimerkkejä siitä, kuinka monenlaisiin käytännön töihin aloitteleva yrittäjä voi joutua. Jäätelöpurkkien erottuvaa väriä testattiin ostamalla erilaisia maaleja rautakaupasta ja tarkastelemalla erilaisia vaihtoehtoja kaupan pakastealtaassa. Makuja taas testattiin tuttavan tuttavien avulla yrittäjän olohuoneessa. Kun toiminta vihdoin puolitoista vuotta sitten käynnistyi, oli menestys miltei välitöntä. Ensimmäisessä maistatustilaisuudessa jäätelöä osti joka kahdeksas kaupassa päivän aikana käynyt asiakas ja pian maistatuksia ja haastatteluja haluttiin kaikkialle. Maistatukset ovatkin säilyneet yrityksen tärkeimpänä markkinointikanavana.
Yrittäjyydestä haaveilevalle tai tuoreelle yrittäjälle Huotarilla oli monia käytännön vinkkejä. Hän suositteli, että yrittämään kannattaa lähteä mahdollisimman nuorena, kun intoa vielä riittää. Aina löytyy ihmisiä, joilta voi kysyä apua, jos ei itse vielä osaa tai tiedä jotain. Alkuvaihetta varten on hyvä olla omia säästöjä, koska pankista on vaikea saada lainaa ilman vakuuksia. Myös leasing-ratkaisut auttavat alkuinvestoinneissa. Byrokratiaa yrittäjä joutuu kohtaamaan kohtuullisen paljon ja lupa-asiat rajoittavat monia hyviä ideoita. Esimerkkeinä Huotari kertoi, ettei kiertävän jäätelöautokioskin perustamista ole sallittu ja että makeisveron maksamisesta löytyy lakipykälä jos toinenkin. Yrittämiseen liittyy toki aina riskejä, mutta Huotari kehotti olemaan niiden edessä rohkea, joskaan tyhmänrohkeaksi ei kannata ryhtyä.
Aino M.
keskiviikko 17. syyskuuta 2014
Median mullistuksia mediaseurannan näkökulmasta
Keskiviikkona kurssillamme vieraili Meedius International mediaseurantayrityksen omistaja ja johtaja Annele Aerikkala. Aerikkala kertoi haaveilleensa jo lukiossa tulevansa suuren kansainvälisen yrityksen PR-naiseksi - mitä sellainen nyt ikinä tekeekään. Ihan sellaiseksi hän ei päätynyt, mutta media-alalle kuitenkin ja myymään palveluita juuri noille PR-naisille.
Aerikkala korosti, kuinka nopeasti muuttuva ala mediaseuranta on. Hänen aloittaessaan alalla vuonna 1997 oli www jotain aivan uutta ja ihmeellistä. Tuorein alan räjäyttäjä on some, joka on eksponentiaalisesti lisännyt potentiaalisten uutisten ja sitä kautta seurattavien medioiden määrää. Tosin Suomessa on kansainvälisesti vertailtuna edelleen todella paljon paperilehtiä.
Aerikkala työskenteli aiemmin mediaseurannassa suuren kansainvälisen pörssiyhtiön Suomen ja Baltian toimintojen toimitusjohtajana. Hän kyllästyi kuitenkin jatkuvaan raportointiin ja halusi olla enemmän tekemisissä suoraan asiakkaiden kanssa. Näin Aerikkala päätyi perustamaan alalle uuden pienen yrityksen. Hän korosti, että yrittäjän ei kannata koskaan pyrkiä yksi yhteen kopioimaan olemassa olevaa liikeideaa, koska silloin ainoaksi menestysmahdollisuudeksi jää helposti myydä puoleen hintaan. Sen sijaan pitää löytää jokin muu keino erottautua. Meediuksella erottuminen tapahtuu ihmislähtöisyyttä korostamalla. Asiakkaan ei tarvitse itse etsiä tiedonmurusia, vaan joku leipoo hänelle niistä valmiin kakun. Moni asiakas on itse asiassa valmis maksamaan enemmän vähemmästä, kun tuo vähemmän on juuri häntä varten suodatettua ja jalostettua tietoa.
Aerikkala myönsi, että riskit ovat yrittäjänä luonnollisesti paljon isompia kuin toimitusjohtajana, mutta toisaalta tekeminen on paljon enemmän ikiomaa. Hän korosti monien muiden vierailijoiden tapaan partneroituisen merkitystä. Myös kouluttautuminen yliopistotasolle viisastuttaa aina, mutta koulutuksen ei ole pakko olla juuri kauppakorkeasta. Vastuupykälien ja ehkä myös uskottavuuden kannalta Aerikkala suositteli yritysmuodoksi osakeyhtiötä toiminimen sijaan.
Aino M.
Aerikkala korosti, kuinka nopeasti muuttuva ala mediaseuranta on. Hänen aloittaessaan alalla vuonna 1997 oli www jotain aivan uutta ja ihmeellistä. Tuorein alan räjäyttäjä on some, joka on eksponentiaalisesti lisännyt potentiaalisten uutisten ja sitä kautta seurattavien medioiden määrää. Tosin Suomessa on kansainvälisesti vertailtuna edelleen todella paljon paperilehtiä.
Aerikkala työskenteli aiemmin mediaseurannassa suuren kansainvälisen pörssiyhtiön Suomen ja Baltian toimintojen toimitusjohtajana. Hän kyllästyi kuitenkin jatkuvaan raportointiin ja halusi olla enemmän tekemisissä suoraan asiakkaiden kanssa. Näin Aerikkala päätyi perustamaan alalle uuden pienen yrityksen. Hän korosti, että yrittäjän ei kannata koskaan pyrkiä yksi yhteen kopioimaan olemassa olevaa liikeideaa, koska silloin ainoaksi menestysmahdollisuudeksi jää helposti myydä puoleen hintaan. Sen sijaan pitää löytää jokin muu keino erottautua. Meediuksella erottuminen tapahtuu ihmislähtöisyyttä korostamalla. Asiakkaan ei tarvitse itse etsiä tiedonmurusia, vaan joku leipoo hänelle niistä valmiin kakun. Moni asiakas on itse asiassa valmis maksamaan enemmän vähemmästä, kun tuo vähemmän on juuri häntä varten suodatettua ja jalostettua tietoa.
Aerikkala myönsi, että riskit ovat yrittäjänä luonnollisesti paljon isompia kuin toimitusjohtajana, mutta toisaalta tekeminen on paljon enemmän ikiomaa. Hän korosti monien muiden vierailijoiden tapaan partneroituisen merkitystä. Myös kouluttautuminen yliopistotasolle viisastuttaa aina, mutta koulutuksen ei ole pakko olla juuri kauppakorkeasta. Vastuupykälien ja ehkä myös uskottavuuden kannalta Aerikkala suositteli yritysmuodoksi osakeyhtiötä toiminimen sijaan.
Aino M.
maanantai 15. syyskuuta 2014
torstai 11. syyskuuta 2014
Energiataloudesta ja rekrytoinneista
Keskiviikkona 10.9. tunnillamme vierailivat Heikki Rostila ja Marie Styf-Mannonen Arandurilta ja Caverionilta. Caverion on todellinen suuryritys, joka erkaantui hiljan rakennusliike YIT:stä. Arandur puolestaan on yhtiö, jolta Espoon kaupunki on tilannut Kuninkaantien kiinteistön elinkaarimallilla. Mallissa Caverionin, Sodexhon ja NCC:n yhteisyritys Arandur on rakentanut kiinteistön ja vastaa kaikista sen palveluista ja kunnossapidosta 25 vuoden vuokra-ajan.
Arandurin toimitusjohtaja Rostila kertoi paljon kiinteistöjen energiansäästömahdollisuuksista. EU:n tavoitteena on 80 prosentin päästövähennys vuoden 1990 tasosta vuoteen 2050 mennessä. Suomessa kiinteistöjen osuus energiankulutuksesta on merkittävä ja tukee vain kasvamaan teollisuuden osuuden hiipuessa. Niinpä kiinteistöjen osuus myös säästötalkoissa tulee olemaan merkittävä. Direktiivien lisäksi säästöihin kannustaa myös viime vuosina reilusti nousseet sähkön ja kaasun hinnat. Sähkö on Suomessa edelleen eurooppalaisessa vertailussa suhteellisen edullista, mikä tarkoittaa vain lisää hinnannousupaineita, jos sähköpörssistä joskus tehdään EU:n laajuinen. Toisaalta Yhdysvalloissa sähkö on huomattavasti edullisempaa kuin EU:ssa, mikä on merkittävä kilpailukykytekijä.
Rostilan pääviesti oli, että asiantuntijan vierailu säästää kiinteistön energiankulutuksesta ja siis myös sähkölaskusta helposti kymmenen prosenttia. Energiainvestoinnin tuottosuhde on siis todella hyvä verrattuna moniin perinteisiin sijoituskohteisiin. Herääkin kysymys, miksei energiainvestointeja tehdä nykyistä enempää.
Henkilöstöpäällikkö Styf-Mannonen kertoi rekrytointiprosessista ja henkilöstön palkitsemisesta. Hän jakoi rekrytoinnin kahdeksaan vaiheeseen: tarpeen määrittelyyn, hakuilmoitukseen ja hakukanaviin, hakuaikaan ja tiedusteluihin vastaamiseen, hakemusten käsittelyyn, haastatteluun ja mahdollisiin henkilöarviointeihin, valintapäätöksen ja työsuhteen solmimiseen, kaikille hakijoille tiedottamiseen ja uuden työntekijän perehdyttämisen. Yhtenä hyvänä rekrytointikanavana Styf-Mannonen mainitsi työntekijöiden rekrypalkkion, jonka voi saada rekrytointiin johtavasta vinkistä. Erityisen tärkeänä työnantajakuvan kannalta hän piti kaikille hakijoille tiedottamista prosessin kaikissa vaiheissa.
Palkitsemisesta puhuessaan Styf-Mannonen korosti, että palkitseminen voi olla myös aineetonta, esimerkiksi palautetta, arvostusta, työn sisältöä jne. Itse asiassa raha ei pitkällä aikavälillä motivoi työntekijöitä juurikaan.
Aino M.
Arandurin toimitusjohtaja Rostila kertoi paljon kiinteistöjen energiansäästömahdollisuuksista. EU:n tavoitteena on 80 prosentin päästövähennys vuoden 1990 tasosta vuoteen 2050 mennessä. Suomessa kiinteistöjen osuus energiankulutuksesta on merkittävä ja tukee vain kasvamaan teollisuuden osuuden hiipuessa. Niinpä kiinteistöjen osuus myös säästötalkoissa tulee olemaan merkittävä. Direktiivien lisäksi säästöihin kannustaa myös viime vuosina reilusti nousseet sähkön ja kaasun hinnat. Sähkö on Suomessa edelleen eurooppalaisessa vertailussa suhteellisen edullista, mikä tarkoittaa vain lisää hinnannousupaineita, jos sähköpörssistä joskus tehdään EU:n laajuinen. Toisaalta Yhdysvalloissa sähkö on huomattavasti edullisempaa kuin EU:ssa, mikä on merkittävä kilpailukykytekijä.
Rostilan pääviesti oli, että asiantuntijan vierailu säästää kiinteistön energiankulutuksesta ja siis myös sähkölaskusta helposti kymmenen prosenttia. Energiainvestoinnin tuottosuhde on siis todella hyvä verrattuna moniin perinteisiin sijoituskohteisiin. Herääkin kysymys, miksei energiainvestointeja tehdä nykyistä enempää.
Henkilöstöpäällikkö Styf-Mannonen kertoi rekrytointiprosessista ja henkilöstön palkitsemisesta. Hän jakoi rekrytoinnin kahdeksaan vaiheeseen: tarpeen määrittelyyn, hakuilmoitukseen ja hakukanaviin, hakuaikaan ja tiedusteluihin vastaamiseen, hakemusten käsittelyyn, haastatteluun ja mahdollisiin henkilöarviointeihin, valintapäätöksen ja työsuhteen solmimiseen, kaikille hakijoille tiedottamiseen ja uuden työntekijän perehdyttämisen. Yhtenä hyvänä rekrytointikanavana Styf-Mannonen mainitsi työntekijöiden rekrypalkkion, jonka voi saada rekrytointiin johtavasta vinkistä. Erityisen tärkeänä työnantajakuvan kannalta hän piti kaikille hakijoille tiedottamista prosessin kaikissa vaiheissa.
Palkitsemisesta puhuessaan Styf-Mannonen korosti, että palkitseminen voi olla myös aineetonta, esimerkiksi palautetta, arvostusta, työn sisältöä jne. Itse asiassa raha ei pitkällä aikavälillä motivoi työntekijöitä juurikaan.
Aino M.
tiistai 9. syyskuuta 2014
Rahoituksen saaminen voi olla vaikeaa
Maanantaina 8.9. kurssillamme vieraili Juha Reunanen Handelsbankenista kertomassa yritysrahoituksesta. Yleensähän aloittava yritys tarvitsee toimintaansa jonkinlaista rahoitusta ennen kuin yritys tuottaa voittoa, jonka turvin toimintaa voidaan jatkossa rahoittaa. Rahoituksen tarve vaihtelee luonnollisesti yrityksen luonteen mukaan; joskus esim. tiloihin ja koneisiin tarvitaan isojakin alkuinvestointeja.
Reunasen kokemuksen mukaan aloittelevan pienyrittäjän lainapäätös on useammin kielteinen kuin myönteinen. Toki pankkien strategioissa on eroja eli lainaa kannattaa kysyä useammastakin pankista. Onnistumisen todennäköisyys on kuitenkin suurin omassa pankissa eli siinä pankissa, jossa on hoitanut henkilökohtaiset pankkiasiansakin. Erityisen tärkeää rahoitusta haettaessa on kiinnittää huomiota kunnolliseen liiketoimintasuunnitelmaan - Reunanen kutsui sitä yrityksen käyntikortiksi. Vinkkejä liiketoimintasuunnitelman ja laskelmien tekemiseen saa vaikkapa osoitteesta www.yrityssuomi.fi. Toiminimi ja osakeyhtiö ovat yleisimpiä yritysmuotoja. Toiminimen kyseessä ollessa katsotaan lainaa myönnettäessä tarkemmin hakijan henkilökohtaisia raha-asioita, osakeyhtiössä tarkastellaan lähinnä yrityksen taloutta.
Maksuliikenteensä hoitamiseen yritys tarvitsee monia samanlaisia palveluita kuin yksityisasiakaskin: yritystilin, yrityskortin, verkkopankin tai järeämmän pankkiyhteysohjelman. Oli mielenkiintoista kuulla, kuinka paljon kiinteitä kuluja pienyrittäjälle voi tulla vaikkapa pankkien verkkomaksu painikkeista. Erilaisilta palveluntarjoajilta voikin saada kaikki pankit kattavia ratkaisuja.
Investointejaan yrityksen rahoittavat yleensä asuntolainan tapaisilla velkakirjalainoilla. Yritysten kyseessä ollessa maksuaika on yleensä korkeintaan kymmenen vuotta. Vaikeinta pienyrittäjälle on yleensä löytää lainalleen tarpeeksi vakuuksia. Vakuutena voi käyttää vaikkapa omaa asuntoa tai henkilötakaajia. Isoilta pörssiyhtiöiltä vakuuksia ei yleensä kuulema saada lainkaan. Myös erilaisilla leasing- ja osamaksuratkaisuilla on mahdollista rahoittaa melkein mitä tahansa. Hyvä puoli leasing-ratkaisuissa on, että vakuuksia ei tarvita, kun vuokrattava hyödyke toimii vakuutena. Tulojen ja menojen eriaikaisuutta yritystoiminnassa on mahdollista rahoittaa myös luotollisella tilillä tai erityisellä rahoituslimiitillä.
Rahoituksen lisäksi yrittäjän on mahdollista ostaa pankilta monia muitakin palveluita. Pankki voi esimerkiksi toimia takaajana vuokranantajalle tai yrityksen kansainvälisessä maksuliikenteessä ja lisätä näin luottamusta eri osapuolten välille. Pankilta löytyy myös mielenkiintoisia palveluita yrityksen riskienhallintaan korkosuojauksen, valuuttasuojauksen ja raaka-aineiden hinnansuojauksen muodossa.
Lopuksi Reunanen esitteli lyhyesti muita yrittäjän keinoja hankkia rahoitusta. TE-toimisto voi myöntää starttirahaa aloittelevan yrittäjän toimeentuloon ja valtion erityisrahoituslaitos Finnvera myöntää sekä lainoja että pientakauksia. Yrittäjä voi myös pyytää rahoitusta tiettyyn hankkeeseen suurelta yleisöltä joukkorahoituksen muodossa.
Aino M.
Reunasen kokemuksen mukaan aloittelevan pienyrittäjän lainapäätös on useammin kielteinen kuin myönteinen. Toki pankkien strategioissa on eroja eli lainaa kannattaa kysyä useammastakin pankista. Onnistumisen todennäköisyys on kuitenkin suurin omassa pankissa eli siinä pankissa, jossa on hoitanut henkilökohtaiset pankkiasiansakin. Erityisen tärkeää rahoitusta haettaessa on kiinnittää huomiota kunnolliseen liiketoimintasuunnitelmaan - Reunanen kutsui sitä yrityksen käyntikortiksi. Vinkkejä liiketoimintasuunnitelman ja laskelmien tekemiseen saa vaikkapa osoitteesta www.yrityssuomi.fi. Toiminimi ja osakeyhtiö ovat yleisimpiä yritysmuotoja. Toiminimen kyseessä ollessa katsotaan lainaa myönnettäessä tarkemmin hakijan henkilökohtaisia raha-asioita, osakeyhtiössä tarkastellaan lähinnä yrityksen taloutta.
Maksuliikenteensä hoitamiseen yritys tarvitsee monia samanlaisia palveluita kuin yksityisasiakaskin: yritystilin, yrityskortin, verkkopankin tai järeämmän pankkiyhteysohjelman. Oli mielenkiintoista kuulla, kuinka paljon kiinteitä kuluja pienyrittäjälle voi tulla vaikkapa pankkien verkkomaksu painikkeista. Erilaisilta palveluntarjoajilta voikin saada kaikki pankit kattavia ratkaisuja.
Investointejaan yrityksen rahoittavat yleensä asuntolainan tapaisilla velkakirjalainoilla. Yritysten kyseessä ollessa maksuaika on yleensä korkeintaan kymmenen vuotta. Vaikeinta pienyrittäjälle on yleensä löytää lainalleen tarpeeksi vakuuksia. Vakuutena voi käyttää vaikkapa omaa asuntoa tai henkilötakaajia. Isoilta pörssiyhtiöiltä vakuuksia ei yleensä kuulema saada lainkaan. Myös erilaisilla leasing- ja osamaksuratkaisuilla on mahdollista rahoittaa melkein mitä tahansa. Hyvä puoli leasing-ratkaisuissa on, että vakuuksia ei tarvita, kun vuokrattava hyödyke toimii vakuutena. Tulojen ja menojen eriaikaisuutta yritystoiminnassa on mahdollista rahoittaa myös luotollisella tilillä tai erityisellä rahoituslimiitillä.
Rahoituksen lisäksi yrittäjän on mahdollista ostaa pankilta monia muitakin palveluita. Pankki voi esimerkiksi toimia takaajana vuokranantajalle tai yrityksen kansainvälisessä maksuliikenteessä ja lisätä näin luottamusta eri osapuolten välille. Pankilta löytyy myös mielenkiintoisia palveluita yrityksen riskienhallintaan korkosuojauksen, valuuttasuojauksen ja raaka-aineiden hinnansuojauksen muodossa.
Lopuksi Reunanen esitteli lyhyesti muita yrittäjän keinoja hankkia rahoitusta. TE-toimisto voi myöntää starttirahaa aloittelevan yrittäjän toimeentuloon ja valtion erityisrahoituslaitos Finnvera myöntää sekä lainoja että pientakauksia. Yrittäjä voi myös pyytää rahoitusta tiettyyn hankkeeseen suurelta yleisöltä joukkorahoituksen muodossa.
Aino M.
sunnuntai 7. syyskuuta 2014
Kurssityön palautus 22.9. ja materiaalia
Ohessa osa kurssin aikana esitetystä materiaalista liiketoimintasuunnitelman tekijöiden avuksi.
Kurssityön (haastattelusta tehty artikkeli tai liiketoimintasuunnitelma) palautus tapahtuu viimeistään 22.9. Työn voi palauttaa opettajalle tunnilla paperiversiona tai sähköisesti osoitteeseen aino.markow(a)espoo.fi.
torstai 4. syyskuuta 2014
Tutustuimme suuryrityksen Fortumilla
2.9. teimme vierailun Espoon yrityskeskittymään Keilaniemeen, jossa meidät ottivat vastaan energiayhtiö Fortumin markkinoinnista ja kestävästä kehityksestä vastaavat Tero Era ja Marika Korpilaakso.
Era tarjosi meille ensin yleiskatsauksen Fortumin toimintoihin. Kyse on todella kansainvälisestä yrityksestä, jolla on toimintoja Pohjoismaiden ja Baltian lisäksi myös mm. Puolassa, Venäjällä ja Intiassa. Esimerkiksi yhtiön työntekijöistä peräti 40 prosenttia on Venäjällä. Yhtiön suurin omistaja on hieman yli puolikkaan osuudella Suomen valtio. Tänä vuonna toteutuneen sähkönsiirron myynnin jälkeen yhtiö keskittyy sähkön ja lämmön tuotantoon ja myyntiin. Sähkönmyynti tapahtuu pohjoismaisen sähköpörssin kautta. Era spekuloi, olisiko mahdollista, että tulevaisuudessa markkina on Euroopan laajuinen. Esityksessä painottui kovasti Fortumin sloganin mukainen painotus tulevaisuuden energiantuotannon ratkaisuihin. Tavoitteena on siirtyä kohti päästötöntä tuotantoa ja ehtymättömien resursseja eli ns. aurinkotalouteen. Jo nyt 88 prosenttia Fortumin EU-alueen sähköntuotannosta on hiilidioksidipäästötöntä mutta Venäjän tuotanto rumentaa kokonaislukuja. Esimerkkeinä kotimaisista projekteista Era mainitsi Järvenpäähän nousseen upouuden risunpolttolaitoksen sekä sähköautojen latauspisteet.
Korpilaakso jakoi yhtiön kestävän kehityksen toiminnot kolmeen osaan: ympäristövastuuseen, taloudelliseen vastuuseen ja sosiaaliseen vastuuseen. Hän korosti, että jos taloudellisesta vastuusta eli tuloksen teosta ei huolehdita, eivät kaksi muutakaan osa-aluetta voi olla kovin hyvällä tolalla. Yhtiö tekee kaikille uusille investoinneilleen keke-arvion. Lisäksi se on vuodesta 2012 lähtien auditoinut riskitoimittajiaan. Tässä työsarkaa riittää, sillä Fortumilla on yhteensä peräti 13 000 toimittajaa. Yhtiön ympäristövaikutuksista tärkein on tietenkin ilmastonmuutos, mutta Korpilaakso nosti korostetusti esiin myös sosiaalisen vastuun ja etenkin työturvallisuuden merkityksen. Lopuksi hän totesi, että raportoinnissa on luonnollisesti tärkeää kertoa myös epäonnistumisista. Fortumin kestävän kehityksen raporttiin voi tutustua yhtiön verkkosivuilla. Vierailulle osallistumattomat voisivatkin sen pohjalta arvioida tänne, millä kestävän kehityksen alueilla yritys on mielestänne toiminut parhaiten. Muut voisivat kommentoida, mikä vierailusta erityisesti jäi mieleen.
Aino M.
Era tarjosi meille ensin yleiskatsauksen Fortumin toimintoihin. Kyse on todella kansainvälisestä yrityksestä, jolla on toimintoja Pohjoismaiden ja Baltian lisäksi myös mm. Puolassa, Venäjällä ja Intiassa. Esimerkiksi yhtiön työntekijöistä peräti 40 prosenttia on Venäjällä. Yhtiön suurin omistaja on hieman yli puolikkaan osuudella Suomen valtio. Tänä vuonna toteutuneen sähkönsiirron myynnin jälkeen yhtiö keskittyy sähkön ja lämmön tuotantoon ja myyntiin. Sähkönmyynti tapahtuu pohjoismaisen sähköpörssin kautta. Era spekuloi, olisiko mahdollista, että tulevaisuudessa markkina on Euroopan laajuinen. Esityksessä painottui kovasti Fortumin sloganin mukainen painotus tulevaisuuden energiantuotannon ratkaisuihin. Tavoitteena on siirtyä kohti päästötöntä tuotantoa ja ehtymättömien resursseja eli ns. aurinkotalouteen. Jo nyt 88 prosenttia Fortumin EU-alueen sähköntuotannosta on hiilidioksidipäästötöntä mutta Venäjän tuotanto rumentaa kokonaislukuja. Esimerkkeinä kotimaisista projekteista Era mainitsi Järvenpäähän nousseen upouuden risunpolttolaitoksen sekä sähköautojen latauspisteet.
Korpilaakso jakoi yhtiön kestävän kehityksen toiminnot kolmeen osaan: ympäristövastuuseen, taloudelliseen vastuuseen ja sosiaaliseen vastuuseen. Hän korosti, että jos taloudellisesta vastuusta eli tuloksen teosta ei huolehdita, eivät kaksi muutakaan osa-aluetta voi olla kovin hyvällä tolalla. Yhtiö tekee kaikille uusille investoinneilleen keke-arvion. Lisäksi se on vuodesta 2012 lähtien auditoinut riskitoimittajiaan. Tässä työsarkaa riittää, sillä Fortumilla on yhteensä peräti 13 000 toimittajaa. Yhtiön ympäristövaikutuksista tärkein on tietenkin ilmastonmuutos, mutta Korpilaakso nosti korostetusti esiin myös sosiaalisen vastuun ja etenkin työturvallisuuden merkityksen. Lopuksi hän totesi, että raportoinnissa on luonnollisesti tärkeää kertoa myös epäonnistumisista. Fortumin kestävän kehityksen raporttiin voi tutustua yhtiön verkkosivuilla. Vierailulle osallistumattomat voisivatkin sen pohjalta arvioida tänne, millä kestävän kehityksen alueilla yritys on mielestänne toiminut parhaiten. Muut voisivat kommentoida, mikä vierailusta erityisesti jäi mieleen.
Aino M.
Freetoimittajuuden iloista ja suruista
Maanantaina 1.9. tunnillamme vieraili freelancetoimittaja ja Freet ry:n hallituksen jäsen Tiina Ruulio. Toimittajuus alana on kovassa murroksessa ja viime vuosina on ollut paljon uutisia toimittajien irtisanomisista. Ruulio oli kuitenkin tulevaisuuden suhteen positiivisella mielellä - laadukasta toimituksellista sisältöä tarvitaan aina. Muutokset ovat kuitenkin tarkoittaneet sitä, että yhä useampi toimittaja joutuu joko omasta halustaan tai pakon edessä toimimaan yksityisyrittäjänä eli freetoimittajana.
Ruulio oli sitä mieltä, että toimittajan urasta haaveilevan kannattaa aina opiskella ja hankkia mahdollisimman laaja yleissivistys. Sen sijaan koulutuksen ei ole pakko olla juuri toimittajakoulusta. Ruulio itse on toiminut myös vakitoimittajana lehtitalossa, mutta hänen mukaansa mielenkiinto pysyy paremmin yllä, kun tekee monelle ja monenlaista. Freetoimittajalta vaaditaan ainakin itsekuria, epävarmuuden sietokykyä, ideoita ja yhteistyökykyä.
Ruulio kertoi myös toimittajuuden uusista muodoista, joihin kuuluu vaikkapa bloggaaminen. Ruulio itse on tehnyt paljon erilaisia kokonaisjulkaisuja yhdessä esimerkiksi graafikoiden ja valokuvaajien kanssa - free voi olla jopa päätoimittaja.
Yrittäjyyden huonommista puolista Ruulio nosti esiin byrokratian. Yksinyrittäjä joutuu tekemään mm. kirjanpidollisesti samat asiat kuin suurempikin yritys. Myös yrittäjien eläkemaksujärjestelmää eli YEL:iä Ruulio piti huonona järjestelmänä. Harvalla on varaa maksaa itselleen suositusten mukaista maksua ja sosiaaliturva jää näin huonoksi.
Yhteenvetona voisi sanoa, että Ruulio korosti esityksessään hyvin samanlaisia asioita kuin edellinen yrittäjävieraamme Isberg - verkostoituminen ja yhteishankkeet ovat avainasemassa, jos yrittäjänä mielii menestyä.
Aino M.
Ruulio oli sitä mieltä, että toimittajan urasta haaveilevan kannattaa aina opiskella ja hankkia mahdollisimman laaja yleissivistys. Sen sijaan koulutuksen ei ole pakko olla juuri toimittajakoulusta. Ruulio itse on toiminut myös vakitoimittajana lehtitalossa, mutta hänen mukaansa mielenkiinto pysyy paremmin yllä, kun tekee monelle ja monenlaista. Freetoimittajalta vaaditaan ainakin itsekuria, epävarmuuden sietokykyä, ideoita ja yhteistyökykyä.
Ruulio kertoi myös toimittajuuden uusista muodoista, joihin kuuluu vaikkapa bloggaaminen. Ruulio itse on tehnyt paljon erilaisia kokonaisjulkaisuja yhdessä esimerkiksi graafikoiden ja valokuvaajien kanssa - free voi olla jopa päätoimittaja.
Yrittäjyyden huonommista puolista Ruulio nosti esiin byrokratian. Yksinyrittäjä joutuu tekemään mm. kirjanpidollisesti samat asiat kuin suurempikin yritys. Myös yrittäjien eläkemaksujärjestelmää eli YEL:iä Ruulio piti huonona järjestelmänä. Harvalla on varaa maksaa itselleen suositusten mukaista maksua ja sosiaaliturva jää näin huonoksi.
Yhteenvetona voisi sanoa, että Ruulio korosti esityksessään hyvin samanlaisia asioita kuin edellinen yrittäjävieraamme Isberg - verkostoituminen ja yhteishankkeet ovat avainasemassa, jos yrittäjänä mielii menestyä.
Aino M.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)